Kato äiti, tein virkatun saippuapussin!

Käytyäni tiukkasanaisia keskusteluita palasaippuan hygieenisyydestä aloin kehitellä itselleni roikkuvaa saippuatelinettä. Tämä ajatukseni sotkeutui lomanodotuksessa kesämökin pesuhetkiin ja äidin syntymäpäiviin: meillä on ollut tapana pitää laiturinnokassa palasaippuaa aamu-uinteja varten. Saippua kiikkuu kaiteesta elegantisti vanhassa valkosipuleiden muovisessa verkkopussissa.

Kolusin ensin läpi internetin ihmemaailman, mutta en löytänyt etsimääni. Onneksi olin 2. luokalla osallistunut koulun käsityötunneille ja opetellut siellä virkkaamaan ketjusilmukkaa. Oli aika palauttaa vanha taito hyppysiin! Tavoitteena siis tyylitellä äidille oiva synttärilahja, se vähän kauniimpi saippuapussi, tietysti itse tehty!

Ogelin mahtavasta lankakaupasta löytyikin rulla lankaa sekä virkkuukoukku. Ajatuksena oli virkata ketjusilmukoita ja yhyttää joka viides ketjusilmukka yhteen naapuriketjun kanssa, jolloin lopputuloksena syntyisi romanttinen ja ennen kaikkea käytännöllinen itse virkattu verkkopussukka.

Ryhdyin tuumasta toimeen. Muutaman rivin jälkeen oli tyytyväinen - verkko näytti ihan hyvältä! Luomuksen toiseen päähän tein pieniä lenkkejä, joista olisi lopuksi tarkoitus pujottaa naru joka kiristää pussin suun ja josta koko komeuden saa roikkumaan, vaikka sinne laiturinnokkaan. Toiseen päähän tein epämääräisen käkkyrän ja toivoin asioiden järjestyvän itsestään. Aina hyvä strategia ompeluhommissa!

Hillitön kerällinen lankaa, uutuudenkarhea virkkuukoukku ja ensimmäiset valmiit, käkkyräpohjaan päätyvät virkatut rivit.

Silmukka kerrallaan pussi kasvoi, mielestäni ihan mallikasta vauhtia. Menin yksi päivä jopa bussilla töihin, jotta saatoin virkata työmatkat. Hard core panostusta! Äidin synttärit lähestyivät myös hirvittävää vauhtia...ja menivät. Ennen kun ehdin saada pussukan valmiiksi.

Äidin syntymäpäiväjuhlien jälkeisenä iltana virkkasin vimmaisesti pussin loppuun ("kyllä sinne saippua mahtuu, sen KUULUU olla napakka"). Viimeinen sauma tuotti vaikeuksia. Kolmen purkukeikan jälkeen, kellon lähestyessä puolta yötä mietin, miksi en ottanut perinteistä "käpertynyttä patalappua" saippuapussini malliksi? Miksi lähdin virkkaamaan epämääräistä palaa, joka vaatii lopussa hermostuttavaa kahden reunan yhteenvirkkausta? 

Päävirkkaushomma on valmis! Oikealla kaukosäätimen ympärille soviteltu pussi, meneillään viimeisen sauman umpeenvirkkaus.
(Se kolmas kerta.)

Lopulta sain kuin sainkin saippuapussini valmiiksi - vähän myöhässä toki. Lopputulos on jälleen tekijänsä näköinen: ei ihan susiruma mutta jotain "pientä" vikaa kuitenkin... Ja niin, äidillähän siis oli jo yksi oikeasti toimiva ja teollisesti valmistettu saippuapussi, valkosipuliset muistoni lienevät jostain 1990-luvun lopulta. No, ehkä tässä voi nyt sitten säilyttää vaikka niitä valkosipuleita. Oli miten oli, kato äiti, tein sulle ihan ite, omin pikku kätösin, virkatun monikäyttöisen pussukan!

Valmis! Virkattu saippuapussi valmiina toimintaan.

EDIT: Nyssäkkä päätyi kuin päätyikin juuri sinne minne se suunniteltiinkin, laiturinnokkaan. Onnellinen polskuttelija lähetti kuvan pussin uudesta kodista, olen myyty ja kateellinen. Ja vähän sitä askarteluosastoa - tuplasin vielä tuon roikutusnauhan. Yksinkertainen ketjusilmukkanaru oli liian rimpula.

Saippuapussi tositoimissa!

EDIT 2: Seuraavalla kerralla meni jo paremmin!!

---
I wanted to make a hanging soap bag, as I thought that my mother would need one for the summer cottage. AND she was going to have her birthday in a few weeks. I decided to give it a try and crochet it myself, as I am familiar with one crocheting technique. Or I was, to be precise, when I was 8 years old. No tutorials, no previous experience. Just me, my vision and my brand new crochet hook. And – as you can see – I managed to finish the bag! A few days after the birthday party (of course) and the end result wasn’t quite as romantic and practical as I imagined. And she already had a functioning soap bag...BUT look, mama, I made it all by myself – for YOU!